Minä

Painan nyt 74 kiloa ja olen 165 senttimetriä pitkä. Käyn lukion kolmatta luokkaa ja kirjoitan viimeiset aineet nyt keväällä. Olin melko pieni syntyessäni, painoa 2940 grammaa ja pituutta 49 senttiä, kasvuennusteeni oli 163 cm jonka olen ylittänyt parilla sentillä. Olen sisaruksistamme (minä ja kaksi isoveljeä) siis nuorin ja melko samanpituinen veljieni kanssa. Toinen samanpituinen kuin minä ja toinen viisi senttiä pidempi. Ongelmani on paino ja vartaloni joka on muuttunut paljon näiden kohta 19 vuoden aikana.

   Ala-asteella muistan olleeni hieman pyöreämpi, en siis kauhean lihava mutta mahaa oli ja naama oli pyöreä. Kuutosluokan aikana laihduin puolessa vuodessa noin 8 kiloa, syksystä kevääseen. Silloin mulla oli siis kasvupyrähdus, aloin liikkua paljon ja lopetin karkin ja herkkujen mättämisen lähes kokonaan, lenkkeilin joka päivä vähintään 5 kilometriä. Mennessäni yläasteelle olin ehkä jo hieman alipainoinen, tykkäsin kun multa näkyi luita ihon läpi mutta en siis mielestäni ollut sairaalloisen lihava. Kaverini ja vanhempani olivat välillä huolissaan ja sanoivat että olin jo liiankin laiha mutta en huomannut sitä itse tai ehkä huomasin mutta ihannoin laihaa vartaloani joka aiheutti paljon keskustelua. Mulla ei sillon siis ollut oikeastaan tarkoitusta laihduttaa mutta kasvupyrähdyksen takia laihduin. Olin siis sillo jo lähes 160 pitkä ja painoin toisinaan 48 kiloa joka mun vartalolle oli aika vähän. Olen ruumiinrakenteelta melko harteikas ja jykevä. Ylä-asteelta lukion toiselle luokalle paino nousi tasaisesti ja olin vielä melko hoikka tai no normaali verrattuna nykyiseen.  

   Toisen luokan syksyllä aloin lihoa ja paino alkoi nousta, kävin kuitenkin silloin tällöin lenkillä ja söin ihan normaalisti, kuitenkin ostin karkkia aika usein. Painoi sinä syksynä 63 kiloa ja seuraavana keväänä jo 68, kesällä ja syksyllä aloin lenkkeillä ahkerammin ja muutin ruokavaliotani terveellisemmäksi, silti lihominen jatkui. Kesäloman lopussa googlasin tietoa kilpirauhasen vajaatoiminnasta, koska olin huomannut vointini muutenkin huonontuneen. Olin todella väsynyt koko toisen lukio vuoden talven. Ajattelin että menen käymään kouluterkkarin luona kun koulu taas alkaa, mutten mennyt. Syksyn edetessä olo vain huononi, paino jatkoi nousuaan jolloin sitten vihdoin laitoin Wilmassa viestiä terkkarille että haluan kokeisiin. Hän pyys mut vastaanotolleen ja kyseli kaikenlaista ja mainitsi mulle jopa masennuksesta. Olin ymmälläni koska ei mulla ollut mitään masennusta; söin, mulla oli kavereita ja elämäni muutenkin sujui hyvin. Sain kuitenkin lähetteen verikokeisiin, lääkäri soitti ja sanoi että arvot olivat hieman koholla muttei niin paljoa että lääkitystä tarvittaisiin. Hän laittoi minut seurantaan. Kävin siis vielä kaksi kertaa verikokeissa. Toisellakaan kerralla arvot eivät muka olleet riittävän koholla ja seuranta jatkui. Tämä lääkäri jäi eläkkeelle.

   Kun nyt helmikuussa kävin edellisen kerran kokeissa THS oli siis jo yläviitearvon alapuolella eli 3.07, lääkäri oli venäläinen ja sanoi vaan ettei lääkitystä tarvita ja mulla ei ole vajaatoimintaa eikä seurantaa jatkettu. Oireet eivät ole mihinkään hävinneet ja pyysinkin terkkarilta kirjalliset tulokset jotta näkisin itse paljon ne ovat. Kun sain tulokset käsiini en ollut uskoa että ne olivat mielestäni jo sen verran että lääkitystä olisi voinut kokeilla. THS on ollut ylimmillään 4.57 ja lääkärien raja-arvo on 4.2 joka on kuitenkin hieman yläkanttiin laitettu. Mun jalat ja kädet ovat koko ajan turvoksissa ja aamupainon ja iltapainon ero voi olla mulla jopa 3 kiloa koska elimistö kerää nesteitä.

   Mä liikun vähintään 8 tuntia viikossa, lenkkeilen, ratsastan, käyn zumbassa ja harrastan siis monelaista liikuntaa eikä elämäntavat mulla kuitenkaan niin huonot voi olla, en polta ja juon nykyisin harvoin. Vältän rasvaista ruokaa ja syön vaaleaa leipää vähän, olen lisännyt hedelmien ja kasvisten määrää. Silti vain lihon, toivon ettei sitä päivää tulisi jolloin vaaka näyttää 80.0. Reiluun vuoteen painoa on siis kertynyt lisää jopa 13 kiloa. Joulun alla aloitin kunto-ohjelman jonka tavoitteena olisi juosta puolimaraton eli 21 kilometriä. Treenaus sujui hyvin siihen asti kunnes polveni alkoi oikutella ja jouduin keskeyttämän treenit 2 viikoksi, yritin aloittaa treenit uudestaan mutta päätin että jatkan sitten kunhan maa sulaa. Asun maalla jossa on välillä niin huonot tiet ettei juoksu tosiaan tee hyvää jaloille. Mutta haluan siis saada ratkaisun tähän loputtomaan painonnousuun, koska pelkään et mun nivelet ei kohta kestä tätä nopeaa painonnousua ja lihomista. En jaksa enää tätä oloa.